Tarjan yli 50-vuotinen ura paperiteollisuudessa
Tarja Kettunen rikkoi monta lasikattoa yli 50-vuotisen uransa aikana paperiteollisuudessa
Vuoden 2023 tammikuun viimeinen päivä oli Tarja Kettusen viimeinen työpäivä. Hän jäi eläkkeelle 67-vuotiaana, yli 50-vuotisen työuran jälkeen paperiteollisuudessa.
Kettusen ura alkoi vuonna 1971 Varkaudessa A. Ahlströmin paperitehtaalla, joka oli aikoinaan Euroopan suurin paperitehdas. Töihin miesvaltaiselle alalle häntä houkutteli koulutus, johon sisältyi palkallinen työharjoittelujakso.
– Olin ensimmäinen tyttö, joka opiskeli Ahlströmin omistaman ammattikoulun paperimieslinjalla vuonna 1971. Pääsin sinne suoraan keskikoulun jälkeen. Olin kuullut koulutuksesta yhdeltä veljistäni ja kiinnostavaa sinä oli se, että vuoden kestävältä työharjoittelujaksolta maksettiin palkkaa, Kettunen naurahtaa.
Ainoana naisena koko tehtaalla
Kettunen suoritti työharjoittelun Varkauden paperitehtaan laboratoriossa ja valmistui vuonna 1973. Sitten hän aloitti työt tehtaalla, ensin laboratoriossa, mutta siirtyi sieltä nopeasti tuotannon puolelle sellutehtaalle.
– Tehtaan pääluottamusmies huolestui, että naiset vievät nyt miesten työpaikat, Kettunen hymähtää.
Vuonna 1973 ei Varkauden paperitehtaalla ollut Kettusen lisäksi muita naisia tuotannon puolella töissä. Laboratorion ja varaston puolella heitä kuitenkin oli. Vähän myöhemmin paperimieslinjalle tuli kaksi muutakin tyttöä opiskelemaan, mutta he jäivät valmistuttuaan töihin tehtaan laboratorioon. Kettunen puolestaan jatkoi töitä tuotannon puolella.
– Työ tuotannon puolella oli monipuolisempaa kuin laboratoriossa ja siellä oppi koko ajan uusia asioita. Sellainen on aina kiehtonut minua.
Opiskelu töiden ohella oli rankkaa aikaa
Halu oppia uutta ja utelias luonne saivat Kettusen vuonna 1976 lähtemään opiskelemaan prosessitekniikan linjalle Kemiin. Kolme vuotta kestäneet opinnot olivat kokoaikaista opiskelua ja lomat menivät töissä tehtaalla.
– Se oli rankkaa aikaa. Vaihdoin työvuoroja työkavereiden kanssa, että pystyin hoitamaan opiskelut ja kaikki lomat olin myös töissä Varkauden paperitehtaalla.
Työnantaja tuki Kettusta opiskelussa. Tehtaan johtaja kirjoitti hänelle suosituskirjeen kouluun ja sanoi, että jos yövuorossa on rauhallista, niin hän ei katso pahalla, jos Kettunen tekee siellä koulutehtäviä. Lisäksi työnantaja maksoi puolet matkakuluista Kemiin ja antoi myös rahaa oppikirjoihin. Kun Kettunen valmistui, hän sai vielä stipendin tehtaan 100-vuotissäätiöltä.
– Olin löytänyt itselleni miehen tehtaan varastosta ja 1980-luvulla olinkin sitten muutamaan otteeseen äitiyslomalla. Kun sitten palasin töihin, minulle tarjottiin erään projektin yhteydessä varavuoromestarin paikkaa ja myöhemmin sain sitten vuoromestarin vakanssin.
Taas rikkoutui yksi lasikatto, sillä Kettunen oli Suomen ensimmäinen paperitehtaan naisvuoromestari. Työ oli kolmivuorotyötä, eikä 80-luvulla vielä ollut pitkiä vapaita. Onneksi aviomiehen eläkkeellä olevat vanhemmat auttoivat lastenhoidossa.
Lasten kasvettua äidistä tuli insinööri
2000-luvulla, kun lapset olivat jo kasvaneet isoksi, Kettunen mietti, että vieläkö sitä oppisi jotain uutta, vaikka ikää oli jo karttunut.
– Aloitin työn ohessa insinööriopinnot konetekniikan linjalla Kuopiossa, josta valmistuin vuonna 2001. Sen jälkeen toimin laatuinsinöörinä kartonkitehtaalla ja tuolloin myös hylsynvalmistus tuli tutummaksi, Kettunen kertoo.
Varkauden paperitehtaalla kuitenkin loppui kartongin valmistus, ja Kettunen joutui vuodeksi työttömäksi. Sitten aukesi paikka paperitehtaan vuoromestarina, mutta sekin pesti loppui, kun paperikoneita suljettiin.
– Vuonna 2011 Loviisan hylsytehdas, jonka silloin vielä omisti Corenso United Oy, tarvitsi käyttöinsinööriä ja solmin tehtaan kanssa vuoden työsopimuksen. Se pesti kuitenkin venyi 11 vuodeksi, Kettunen toteaa.
Nuoresta asti vanha työntekijä
Vuonna 2019 Loviisan hylsytehdas siirtyi Corexin omistukseen ja Kettunen siirtyi mukana vanhana työntekijänä.
– Minulla on urani aikana ollut monta työnantajaa ja jo nuoresta lähtien olen aina ollut vanha työntekijä, Kettunen naurahtaa.
Kettunen on eläkkeelle jäädessään hilkkua vaille 68-vuotias. Eläkkeelle hän olisi halutessaan päässyt jo 63-vuotiaana.
– En vielä silloin malttanut jäädä eläkkeelle, mutta nyt on jo aika totutella joutenoloon. Suunnitelmissa on ulkoilla koiran kanssa, järjestellä vanhoja kaitafilmejä ja videoita digitaaliseen muotoon. Aika näyttää, mitä sitten isona alan tekemään. Autojakin pitää huoltaa ja skootterikin tuli hankittua ensi kesän rientoja varten, Kettunen myhähtää lopuksi.